Palvelutuotannon tulee pohjautua palvelutarpeeseen ja rajallisilla resursseilla tuotettavia palveluita on priorisoitava

Suomen julkinen sote-sektori toimii paineen alla: väestön palvelutarpeet kasvavat, mutta resurssit pysyvät rajallisina. Tämä edellyttää tarkkaa priorisointia, käytettävissä olevien resurssien täysimääräistä hyödyntämistä ja väestön objektiivisesti arvioituun palvelutarpeeseen perustuvaa palvelutuotantoa. Tämä ei ole pelkästään taloudellinen kysymys, vaan myös eettinen ja strateginen haaste.

Ensisijaisesti palveluiden on vastattava todelliseen palvelutarpeeseen. Hyvinvointialueiden on kehitettävä toimintamalleja, joissa palveluiden vaikuttavuus ja kustannustehokkuus arvioidaan säännöllisesti. Tämä edellyttää dataohjautuvaa päätöksentekoa, jossa hyödynnetään esimerkiksi asiakaspalautetta, hoitotuloksia ja palveluiden käyttöastetta. On myös tiedettävä resurssien ennakoidut kuormitukset jo suunnitteluvaiheessa. Ilman tätä tietopohjaa päätöksiä tehdään liian usein historiallisten käytäntöjen tai poliittisten paineiden pohjalta.

Priorisointi on väistämätöntä, mutta sen tulee olla avointa ja perusteltua. Kaikkia palveluita ei voida tarjota samalla tasolla kaikkialla, joten hyvinvointialueiden on tehtävä strategisia valintoja esimerkiksi palveluverkoston ja hoitojonojen hallinnan osalta. Digitalisaatio ja ennaltaehkäisevät toimenpiteet voivat olla avainasemassa resurssien tehokkaassa kohdentamisessa. Esimerkiksi oikein kohdennettuna etäpalvelut voivat vähentää kuormitusta ja vapauttaa resursseja niille, jotka tarvitsevat fyysistä hoitoa.

Johtajilla tulee olla käytössään myös ajan tasainen eteenpäin katsova tieto eri tiimien, yksiköiden ja palvelualueiden tulevaisuuden ennakoiduista kuormituksesta. Tämä mahdollistaa resurssien paremman hyödyntämisen ja kohdentamisen. Nykytilassa resurssien kuormitukset voivat olla vahingossa reilusti alle 50 %, koska läpinäkyvyys puuttuu ja tietoa ei ole saatavilla. Samaan aikaan voidaan kuitenkin huonon tiedon pohjalta päättää hankkia ostopalvelun kautta kalliita lisäresursseja.

Lopulta palveluiden priorisointi on poliittinen päätös, mutta sen tulee perustua asiantuntijatietoon ja kansalaisten osallistamiseen. Kun sote-palvelut rakennetaan palvelutarpeen ympärille ja resursseja kohdennetaan harkitusti, voidaan turvata laadukas ja kestävä palvelujärjestelmä kaikille suomalaisille.

Tomi Nurmi
Liiketoimintajohtaja, DI
Delfoi Planner Sote

Jaa sisältö