Korona – kuka sitä vielä jaksaa puida?
Toukokuussa 2023 WHO ilmoitti 1191 päivää kestäneen Covid-19:n aiheuttaman kansainvälisen terveyshätätilan tulleen päätökseensä. Pandemia-aika tuntuu tänä päivänä enää kaukaiselta ajatukselta, mutta täysin emme voi jättää sitä taaksemme. Elämme aikaa, jolloin kerätään poikkeusajan opit talteen.
Suomessa koronapandemian aikaista kysynnän kasvua nähtiin mm. mielenterveyspalveluissa, välttämättömässä suun terveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidon vuodeosastohoidossa. Lisäksi palveluvelkaa/-vajetta syntyi perusterveydenhuollossa, julkisen suun terveydenhuollon ennaltaehkäisevissä ja erikoistason palveluissa sekä sosiaalipalveluissa eniten ikääntyneiden ja mielenterveyden häiriöiden kohdalla. Palveluvaje kuvastaa tarvetta, joka ei ole vielä muuttunut kysynnäksi, mutta johon joudutaan todennäköisesti tulevaisuudessa tavalla tai toisella vastaamaan. Toisaalta joidenkin palveluiden toiminta säästyi melko hyvin laajemmilta koronan aiheuttamilta vaikutuksilta.
Poikkeusaika paljasti palvelujärjestelmän epäkohdat
On hyvä ymmärtää, että poikkeusaikana nähtävät ilmiöt eivät synny eristyksessä muista olosuhteista ja pandemia-aikakin voi olla vain kirsikka kakun päällä. Tätä kuvastaa esimerkiksi psykiatrisen erikoissairaanhoidon tilanne, jossa kysynnän kasvuun vaikutti paitsi psyykkisen oireilun lisääntyminen, myös yleinen kehityssuunta ja valmiiksi riittämättömät resurssit. Sosiaalipalveluissa havaittiin, että epidemia pahensi tai teki näkyväksi jo pitkään heikolla tolalla olleita asioita.
Kirjallisuushakujen perusteella varsinaisesta kysynnän tai palvelutarpeen laskusta ei ole juurikaan raportoitu. Tiettyjen palveluiden käytön väheneminen vaikuttaakin liittyneen siihen, että hoitoon hakeutumista lykättiin tai resursseja oli kohdennettu toisaalle. Tätä puoltaa myös oma kokemukseni ajalta, kun olin vielä terveydenhuollon tehtävissä. Ilmiö on kuitenkin ongelmallinen, sillä kiireettömän hoidon lykkääntyminen ei tarkoita kysynnän katoamista, vaan se kumuloituu myöhemmäksi ja pahimmillaan eskaloituu vakavammaksi ja kalliimmaksi hoitaa. Priorisointi onkin siis taitolaji; sitä tulee tehdä, mutta järkevissä määrin. Palveluiden käyttäjille on osattava viestiä, että hoitoon tullaan, kun tarve on.
Tästä herääkin liuta kysymyksiä: onko nykyisissä olosuhteissamme jotain, joka saattaisi eskaloitua poikkeusaikana pahemman kerran, miten meidän tulee siihen reagoida ja voimmeko edes asialle mitään? Jep, ei mitään ihan kevyitä kysymyksiä. Tärkeää olisikin pyrkiä vastaamaan kysyntään jatkuvasti mahdollisimman tasaisesti, jotta tyydyttymätön palvelutarve ei kumuloituisi ja räjähtäisi käsiin, kun jotain odottamatonta tapahtuu.
Poikkeusajan tärpit kysyntälähtöiseen suunnitteluun
Palaan mielessäni kevääseen 2021, kun seisoin parkkipaikalla suojavarusteet päälläni ja kyltti kädessäni vastaanottamassa potilaita drive-in-koronanäytteenotossa. Muistan miettineeni, että jonain päivänä tämäkin on historiaa ja ihmettelemme jälkikäteen, miten ison loikan otimme terveydenhuollon palveluiden järjestämisessä. Mutta minkäslaisen loikan me sitten otimmekaan?
Kirjallisuushauista selviää jo nopealla katsauksella, että kysynnän ja tarjonnan välistä suhdetta käsitteleviä tutkimuksia on korona-aikana julkaistu runsaasti. Normaaliolosuhteiden aikana vastaavaa trendiä aiheesta ei ole havaittavissa. Miksi tämä on alkanut kiinnostaa vasta globaalin kriisin myötä?
Valtavasta tutkimusmäärästä oli mahdollista tehdä vain muutamia nostoja, mutta esitellään niitä seuraavaksi.
Tärppi 1: Ennustaminen ja ennakointi
Korona-aikana asiantuntijat ovat tunnistaneet kysynnän ja tarjonnan ennakoinnin tärkeäksi osaksi terveydenhuollon strategiaa, ja sen jälkeenkin kysynnän tehokas hallinta on katsottu välttämättömäksi. Kysyntälähtöisellä suunnittelulla pyritään järjestämään resurssit ennakoidun kysynnän mukaan hyvissä ajoin etukäteen. Jo tämä itsessään on osa parempaa varautumista verrattuna tilanteeseen, jossa palvelut suunnitellaan täysin resurssilähtöisesti lyhyelle aikavälille. Myös suomalainen tutkimus tunnistaa kriisin ennakoinnin tärkeäksi, mutta samalla se kuvailee erityisesti alkuvaiheen kriisijohtamista reaktiiviseksi.
Euroopan eri maista kerättyjen tietojen pohjalta on kehitetty suunnittelutyökalu, joka auttaa vertailemaan erilaisia skenaarioita huomioiden koronaan liittyvän kysynnän kasvun ja samalla kapasiteetin varaamisen muuhun hoitoon. Tässä kehitystyössä huomioitiin kansallinen, alueellinen ja paikallinen päätöksenteko. Myös Ruotsissa aihetta on lähestytty skenaarioanalyysillä, jonka avulla voitiin arvioida eriasteisten rajoitustoimien vaikutusta Covid-19:n aiheuttamaan kysyntään ja terveydenhuollon kuormitukseen. Skenaarioiden tutkiminen onkin eräs kysyntälähtöisen suunnittelun kulmakivistä, kun arvioidaan erilaisten ilmiöiden vaikutusta tiettyjen palveluiden kysyntään.
Myös käytettävissä olevien resurssien ennakointi kuuluu tähän prosessiin. Eräs kansainvälinen tutkimusryhmä kehittikin ennustemallin eri maiden tilanteen ja käytettävissä olevien resurssien ennakointiin, jotta tartuntatautien torjunta ja resurssien allokointi olisi tehokasta.
Tärppi 2: Yhteistyö ja yhteisten resurssien jakaminen
Asiantuntijoiden mukaan pandemia-ajan strategiaan kuuluu resurssien asianmukainen jakaminen. Kansainvälisessä tutkimuksessa todettiinkin, että hengityslaitteiden ja hoitohenkilöstön jakaminen sekä kysyntään perustuvat potilassiirrot eri alueiden välillä vähensivät huomattavasti uusien laitteiden ja lisähenkilöstön tarvetta, mutta myös hoitamatta jääneiden potilaiden määrää. Tämä on mainio esimerkki siitä, miten kysyntälähtöisyyttä voidaan toteuttaa keskitetyn suunnittelun keinoin. En tiedä teistä, mutta minun silmiini piirtyy useitakin hyötyjä, jos toimintamallia sovellettaisiin normaaliolosuhteissa. Todettakoon vielä yleisesti, että tutkimuksen mukaan yhteistyöverkostot edistivät suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän resilienssiä poikkeusaikana, kun taas hajautuneisuus ja integraation puute estivät sitä.
Toki Suomessakin tehtiin organisaatiorajat ylittäviä potilassiirtoja sekä henkilöstösiirtoja resurssitarpeen lisääntyessä tietyissä palveluissa ja pandemian synnyttämien uusien tehtävien myötä. Muutosten varjopuolena oli kuitenkin huoli henkilöstön jaksamisesta, kilpailu henkilöstöstä eri toimijoiden välillä, moniviranomaisyhteistyön haasteet sekä jotkin ylimitoitetut toimet, kuten tiettyjen toimintojen rajut alasajot. Henkilöstösiirrot kolahtivat toimintaedellytyksiä heikentävästi esimerkiksi lasten, nuorten ja perheiden ennaltaehkäiseviin palveluihin.
Normaaliolosuhteissa voimme oppia tästä sen, että tarvitaan yhteistä kokonaiskuvaa, resurssien jakamista sekä keskitettyä palvelutuotannon ja resurssien ohjausta. Sen on kuitenkin tapahduttava suunnitelmallisesti, systemaattisesti ja ennakoivasti (ei siis reaktiivisesti) eri aikajänteillä. Näin saadaan oikea osaaminen oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.
Opimmeko oikeasti jotain uutta?
Kysyntälähtöisen lähestymistavan lisääntyminen ja tutkiminen poikkeusaikana kertoo mielestäni siitä, että sitä pidetään lopulta tärkeänä asiana. Ja sitä se on. Kysyntälähtöinen suunnittelun vahvuus on nimittäin kokonaisvaltainen ennakointi ja pyrkiminen yhteisvoimin kohti yhteistä tavoitetta. Ehkäpä tarve tällaiselle toiminnalle jollain tapaa kirkastui kriisin myötä.
Viimeisenä tulee kuitenkin mieleen, että tämä kaikki on ollut tavalla tai toisella olemassa jo ennen pandemiaa. Kun tarkastelemme muita aloja, eivät ennustaminen, skenaarioanalyysit ja resurssien jakaminen kysynnän mukaan ole mitään uusia keksintöjä. Milloin saamme ne osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon arkea?
Norma Jäntti
Konsultti, DI, th, sh
Delfoi Planner Sote
Kirjallisuutta:
Arunmozhi, M., Persis, J., Sreedharan, V. R., Chakraborty, A., Zouadi, T. & Khamlichi, H. 2022. Managing the resource allocation for the COVID-19 pandemic in healthcare institutions: a pluralistic perspective. The International Journal of Quality & Reliability Management. Volume 39 (9), 2184–2204. Viitattu 29.7.2025. Saatavissa: https://doi.org/10.1108/IJQRM-09-2020-0315
Christen, P., D’Aeth, J. C., Løchen, A., McCabe, R., Rizmie, D., Schmit, N., Nayagam, S., Miraldo, M., Aylin, P., Bottle, A., Perez-Guzman, P. N., Donnelly, C. A., Ghani, A. C., Ferguson, N. M., White, P. J. & Hauck, K. 2021. The J-IDEA Pandemic Planner: A Framework for Implementing Hospital Provision Interventions During the COVID-19 Pandemic. Medical Care. Volume 59 (5), 371–378. Viitattu 1.8.2025. Saatavissa: https://doi.org/10.1097/MLR.0000000000001502
Ehrlich, H., McKenney, M. & Elkbuli, A. 2020 Strategic planning and recommendations for healthcare workers during the COVID-19 pandemic. The American journal of emergency medicine. Volume 38 (7), 1446–1447. Viitattu 31.7.2025. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.ajem.2020.03.057
Fattahi, M., Keyvanshokooh, E. Kannan, D. & Govindan, K. 2023. Resource planning strategies for healthcare systems during a pandemic. European Journal of Operational Research. Volume 304 (1), 192–206. Viitattu 24.6.2025. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.ejor.2022.01.023
Kestilä, L., Kapiainen, S., Mesiäislehto, M. & Rissanen, P. (toim.). 2022. Covid-19-epidemian vaikutukset hyvinvointiin, palvelujärjestelmään ja kansantalouteen. Asiantuntija-arvio, kevät 2022. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Verkkojulkaisu. Viitattu 13.6.2025. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-865-1
Kihlström, L., Huhtakangas, M., Karreinen, S., Viita-aho, M., Jormanainen, V., Keskimäki, I. & Tynkkynen, L.-K. 2021. Globaali pandemia ja paikalliset ratkaisut : COVID-19 pandemian paikallinen hallinta ja johtaminen Suomessa. Tutkimuksesta tiiviisti 52/2021. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Verkkojulkaisu. Viitattu 29.7.2025. Saatavissa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-731-9
Kihlström, L., Huhtakangas, M., Karreinen, S., Viita-aho, M., Keskimäki, I. & Tynkkynen, L.-K. 2023. Local cooperation has been the cornerstone”: facilitators and barriers to resilience in a decentralized health system during COVID-19 in Finland. Journal of health organization and management. Volume 37 (1), 35–52. Viitattu 31.7.2025. Saatavissa: https://doi.org/10.1108/JHOM-02-2022-0069
Niaz, M. & Nwagwu, U. 2023. Managing Healthcare Product Demand Effectively in The Post-Covid-19 Environment: Navigating Demand Variability and Forecasting Complexities. American Journal of Economic and Management Business. Volume 2 (8), 316-330. Viitattu 31.7.2025. Saatavissa: https://ajemb.us/index.php/gp/article/view/55
Sjödin, H., Johansson, A. F., Brännström, Å., Farooq, Z., Kriit, H. K., Wilder-Smith, A., Åström, C., Thunberg, J., Söderquist, M. & Rocklöv, J. 2020. COVID-19 healthcare demand and mortality in Sweden in response to non-pharmaceutical mitigation and suppression scenarios. International Journal of Epidemiology. Volume 49 (5), 1443–1453. Viitattu 16.6.2025. Saatavissa: https://doi.org/10.1093/ije/dyaa121
WHO 2020. COVID-19 Public Health Emergency of International Concern (PHEIC) Global research and innovation forum. Verkkojulkaisu. Viitattu 13.6.2025. Saatavissa: https://www.who.int/publications/m/item/covid-19-public-health-emergency-of-international-concern-%28pheic%29-global-research-and-innovation-forum
WHO 2023. Statement on the fifteenth meeting of the IHR (2005) Emergency Committee on the COVID-19 pandemic. Verkkojulkaisu. Viitattu 13.6.2025. Saatavissa: https://www.who.int/news/item/05-05-2023-statement-on-the-fifteenth-meeting-of-the-international-health-regulations-(2005)-emergency-committee-regarding-the-coronavirus-disease-(covid-19)-pandemic
